Viimeinen ajopäivä

Vielä yksi surmanajopäivä ja sitten se on minun osalta siinä - vetäydyn radoilta voittajana. Viimeisen päivän aion todellakin vaan chillailla parhaaksi todetuissa mestoissa, enkä kaahata henkeni kaupalla ympäri saarta. Nuff said.

Lähdettiin siis aamulla tuttuun tapaan jyräämään kohti pohjoista, mutta käytiin kuitenkin ensin kaupassa täyttämässä jääkaappia. Tässä muutama hinta konvertoituna euroiksi: vesi 0,75L 0,50€, guava mehu 1L 1,70€, SeyBrew olut 0,285L 1,15 €, perunlastupötkö 1,85€, juusto 200g 2€ ...eli hinnat kuin kotisuomen riistomarketeissa.

Tämä meidän lähikauppa ei tosin ole mikään k-supermarket vaan jumankeuta pelkkä reikä seinässä. Sisällä istuskelee jotain tosi hämyisiä äijiä turisemassa keskenään ja välillä käyvät ulkona vetämässä tynnyristä palmupontikkaa. Tunnelma on hitusen - tai ehkä vähän enemmänkin friikahtava. Ollaankin siirrytty käyttämään kylän keskustassa olevaa kauppaa.

Kauppareissun jälkeen aloitettiin päivän road trip ja löydettiinkin pian saaren länsirannikolta taas muutama överihieno paikka. Noin 50 metriä Jardin des palmes hotellin jälkeen (etelästä tultaessa) löytyy sellainen trooppinen unelmamesta, että unissaankaan ei ole niin hienoa. Tätä mestaa ei ole merkitty mihinkään karttaan eikä opaskirjaan, mutta nyt tiedät mistä se löytyy - jos tulee tänne suuntaan asiaa. Lonely Planet kirjan suuresti hehkuttaman, läheisen Anse Louis rannan voit suoraan vaikka ohittaa tämän jälkeen. Pysähdyttiin kyllä sielläkin ja nähtiin joku stara rannalla brassailemassa - ei vaan tiedetä kuka? Tämä Anse Lous on ilmeisesti joku todellinen staramesta, koska lähtiessä huomattiin kuinka joku turvamies kyttäsi rannan sivussa. Ihan kivoja kämppiä kyllä vuoren rinteessä.

Seuraavaksi lähdettiin ylittämään vuoria, mutta ajettiin ensin vahingossa pieleen ja löydettiin ihan säkällä toinen paratiisimesta: Anse L'islette. Nyt oli todellakin onni onnettomuudessa!  Anse L'islettellä parhaalle rannalle päästäkseen täytyy kyllä hiukan nähdä vaivaa (ai kamala) ja kahlata - tai uida lahden yli. Elämä on valintoja: kaiva sinä autoasi lumesta, minä kahlaan rannalle.

Laguunissa lämpimässä vedessä kahlatessa oli kuin jossain unessa jonka ei toivoisi ikinä loppuvan. Kevyesti yksi hienompia paikkoja missä olen ikinä ollut ja siis hjukolauta nyt tallailtiin jo paratiisin porteilla! Tässä kohtaa olisi toki hailla pelipaikka ja mahdollisuus tasata tilejä, mutta ei ehkä uskalla näin matalaan veteen kuitenkaan? ...Pelkurimainen kala kun on.


Vuoret ylitettiin tänään pohjoisimmasta mahdollisesta ylityspaikasta ja tämä olikin selkeästi hienoin reitti. Ihan mielettömän upeat maisemat tien kaarrellessa viidakossa pitkin vuoren sivua. Suosittelen ehdottomasti käyttämään tätä reittiä. Hyundaikin jaksoi taas moottori punaisena ulvoen nousta mäen ylös asti.

Ylhäällä oli myös teeplantaasi, jossa käytiin hiukan tarkastamassa satoa ja juomassa pannullinen paikallista. Hinta: 3,5€/pannu. On muuten varsin hyvä tee tämä citronella ja muutama pakkaus piti ostaa kotiinkin vietäväksi. Hinta: 3€/bägi. Seuraava jarrutus vedettiin hienolla katselupaikalla (Mission ruins), jossa on myös vanhan englantilaisen lähetyssaarnaajamestan rauniot. Sen verran selkäpiitä karmivan oloinen paikka, että olin jo kääntymässä takaisin kunnes huomattiin että paikalla oli poliisi valvomassa. Ilmeisesti jotain ongelmia on täälläkin ollut? Yllättävä hyökkäys tulikin pian: nimittäin pari rabieskilareissa olevaa häirikkodogia oli yhdessä mutkassa tienvarsiväijytyksessä ja yritti käydä tosissaan auton kimppuun. Juoksivat vielä pitkään perässäkin - huh!

Täysin yllättäen myös kameran muistikortti veti raivokohtauksen ja päätti väkivaltaisesti päivänsä, joten kaikki kuvat ylhäältä vuorelta katosi bittiavaruuteen. Täytyy koittaa himassa vielä pelastaa niitä, mutta huonolta näyttää. Tämä oli nyt toinen kerta minulla kun muistikortti hajoaa, eli kannattaa vetää backupit todella usein. Yhden kortin sain pelastettua aikoinaan formatoimalla koko homman ja sen jälkeen palautusohjelmalla skannaamalla tiedostoja - mutta tämä ei nyt anna edes formatoida perkule sentään.

Vuorten ylityksen jälkeen ajettiin Beau Vallonin turistirysän (jossa melkein kaikki hotellit sijaitsee) kautta lenkki aivan pohjoiskärjen ympäri - ja nyt on melkein joka ikinen tie täällä kruisailtu läpi. Mielettömän hienoja maisemia joka päivä, ja olen tyytyväinen että vuokrattiin auto - mutta tätä ajamista itsessään ei tule ikävä. Ennemmin tai myöhemmin olisi joku onnettomuus sattunut - se on 100 prosenttisen varma juttu.

Auringonlaskuun asti oltiin "meidän kylän" Anse Royal rannassa ja tänään olikin yllättävän paljon väkeä liikenteessä. Paikalliset näköjään vetää parhaat niskaan ja tulee lauantai-iltaisin tänne rannalle ottamaan muutaman ölgerssonin, huudattamaan ghettoblastereista reggaeta ja tapaamaan ihmisiä. Toimii.

Nyt näkemiin ja kuulemiin päiväksi - huomisesta otan kyllä kaiken irti. Paratiisin viimeinen päivä on varattu täydelliseen chilutteluun!