Jatkettiin aamulla meidän saarikierrosta ajamalla aivan saaren eteläkärkeen, melkein Police Baylle asti. Loppumatkasta tie alkoi kuitenkin mennä sen verran huonoksi, että oli pakko kääntyä takaisin - nimittäin tämä meidän Hyundai ei todellakaan ole mikään maastoauto.
Uiminen ja auringonottaminen oli tälle päivälle myös pois laskuista, koska eilen luonnonaltaassa kelluessa kärähti olkapäät aika ikävästi. Tyydyttiin tänään siis vaan ihailemaan varjosta käsin maisemia. En edes mainitse enää kuinka hienoja rannat on - huonoa rantaa ei täältä edes voi löytää.Etelästä lähdettiin suuntaamaan jälleen kohti pohjoista ja tsekkaamaan paikkoja joita mahdollisesti eilen missattiin. Ainakin Anse Intendancella (paras auringonlaskumesta) käytiin ja Takamaka beachillä, josta löydettin pusikosta kiva kissanpentu, jonka kanssa leikiteltiin hetkinen.
Lonely Planetin opaskirja mainitsi hienosta rannasta (Petite Anse) joka sijaitsee nykyisellään erään ökyhotellin alapuolella (perhana), mutta sinne piti päästä ovelasti kiertämällä alakautta - vaan eipäs enää pääsekkään. Tien päähän on laitettu joku äijä nälkäpalkalla seisomaan ja kyltti väittää: rakennustyömaa - ei pääsyä. Aika ovela veto ja näin saa ökyilijät ja starat grillata persuuksiaan rauhassa, ilman, että kaiken maailman tyhjätaskut pyörii häiritsemässä. Muutenkin on aika karmeaa, että näitä megahotelleja rakennetaan kaikista hienoimpiin paikkoihin ja tuhotaan samalla kaikki luonto tieltä. No, näin se vaan menee.
Koska pääsy Petite Anse-rannalle törkeästi evättiin, niin lasketeltiin sitten alas jyrkkää mäkeä läheiselle Anse Soleil-rannalle. Ihmeteltiin biitsillä hetkinen, jonka jälkeen päätettiin ottaa päivän ruokailu hienolla paikalla sijaitsevalla Anse Soleil Cafessa - ja tämä ei kuulkaas olekkaan mikään Strindbergi tämä. Paikan ruokalistaa vilkaisemalla selvisi, että tässähän onkin nyt oikein todellisen kulinaristin mesta! Oujes! Listalla oli muun muassa haita ja lepakkoa, joten nämähän oli ilman muuta otettava välittömästi testiin. Katja olisi mielummin ottanut lepakkoa curryversiona, mutta ei mitään curryja, vaan kunnon grillattu nahkahiiri ketarat ojossa ja rintalasta auki pöytään. Haita olen syönyt ennenkin ja se on loistavaa, mutta täällä varsinkin maistui - ihan näin kostomielessä erityisen maukkaalta. Hai vs Hans 0-1!
Grillattu lepakko saapui seuraavaksi pöytään ja hiukan alkoi muiden ruokailijoiden päät kääntyilemään. Tuoksahdus oli hiukan vesisateessa olleen koiran oloinen, mutta maku ei yhtään hullumpi: yhdistelmä kanaa, kalaa, poroa, koiraa, rottaa ja jotain tuntematonta. Yllättävän lihaisa elukka, mutta hyvin ilkeitä pieniä luita seassa. Hiukan olin maistavinani jotain hienostunutta hedelmän vivahdetta ja ehkä tämä liitokoira oli vetänyt viimeiseksi ateriakseen mangoa tai jotain? Okei, hiukan sitkeähköä joltain osin, mutta loppujen lopuksi ei hullumpaa. Ajattelinkin, että tämän vuoden joulupöydässä korvataan kalkkunat lepakolla, mutta Katja on ehkä toista mieltä tästä ideasta. Tuliko tämänpäiväinen ateria rabieksella vai ilman jää nähtäväksi?
Vatsat lepakkoa ja haita täynnä jatkettiin matkaa kohti pohjoista ja ylitettiin vuoret tänään hiukan pohjoisemmasta kohdasta kuin eilen. Melkoinen vuori oli noustavana ja hyundain moottori huusi kuin viimestä päivää - mutta jaksoi kuin jaksoikin lopulta ylös asti. Maisemat alas Victoriaan oli todella komeita. Paateista päätellen ei mitään ihan pikkustaroja ole tuolla asuinalueella.
Vuorilta laskeuduttiin saaren itäpuolelle ja siis suoraan pääkaupunki Victorian keskustaan. Tehtiin pieni kävely Victoriassa ja löydettiin jopa nettikahvila, joka oli vielä 10-minuuttia auki - ja nyt selvisi pikaisella googletuksella tietoa tästä Seyshellien turvallisuuspuolesta. Täällä on ilmeisesti joku mieletön metamfetamiini "epidemia" meneillään ja turisteja pyydetään noudattamaan erityistä varovaisuutta. No nyt alkoi selviämään homma ja ei näköjään olekkaan mistään somalimerirosvoista kysymys. Narkkarit täällä pyörii ja pöllii varmasti kaiken minkä voi rahaksi muuttaa - mikä on hiukan huonompi juttu! Syvimmät pahoitteluni siis somalimerirosvoille jos luette tätä.
Victoriasta ajeltiin takaisin kämpille about 30 minuutissa ja päätettiin päivä omalla terassilla nauttimalla muutama paikallinen Seybrew olut ja ei niin paikallista vihreää teetä. Tämä Seybrew toimii varsin hyvin näin lepakon ja hain jälkimakujen kanssa yhteen. Suosittelen.
Kiva päivä ja hienoja uusia kulinaristisia elämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti