Alkupuhe

Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!

Heti alkuun yksi asia: Tämä reissu ei ikävä kyllä ole mikään oravanpyörästä irrottautuminen, vaan ainoastaan yritys pyöräyttää täysi kierros ja lentää katon kautta turvalleen hetkeksi ulos hyrrästä - ja kohta taas sama ravaus jatkuu. Mutta parempi sekin tässä kohtaa kuin ei mitään. Oletan siis, että tällä kertaa on tulossa ihan helppo ja viihtyisä lomareissu, mutta samaa oletin toki viimeksikin. No, hyvä säkähän meillä sinänsä viime keväänä oli ja oltiin kuin jotkut Linnanmäen pelikoneen puu-örkit, jotka livahtaa juuri pois alta ennen kuin tulee nuijasta nuppiin.

Se mikä tähän reissuun tuo pienen lisäsäväyksen ja jännityksen värinöitä on, että en ole kertonut kohdetta edes paremmalle puoliskolleni. Eli tämä kohde tulee puskista kuin trenssitakkinen äijä karhuvuoren kuntoradalla. Tadaaa! Okei, toivottavasti kuitenkin hiukan parempi yllätys. Sinänsä ei ollut mitään erityistä syytä pihtailla tietoa, mutta koska matkakassan tilanne näytti jossain vaiheessa kesää hiukan huolestuttavalle, niin päätin lopettaa kohdespekuloinnin totaalisesti, rauhoittaa tilanteen ja katsoa mihin äijä "tiukassa" tilanteessa venyy? Ja venyyhän se!

Nyt uusille lukijoille kuitenkin hiukan informaatiota: Kuka olen ja miksi olen olemassa?

Olen "löytöretkeilijä" Hans ja ei ole pienintäkään hajua mitä helvattia täällä oikein pyörin? Ikävä faktahan on nimittäin se, että olen ainakin 300-vuotta myöhässä ja tässä maailmassa on enää hyvin vähän löydettävää. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, niin suomella olisi ehkä muutama oma saari Tyynellämerellä? - mutta toki paljon todennäköisempää olisi, että koko Suomi olisi menetetty ja täällä kirmaisi jotain maoreja pitkin kinoksia kulkuset helkkyen ja välkkyen. Mitään itseäni en ole näillä reissuilla kuitenkaan etsimässä, koska se on niin vikkelä pirulainen ettei perässä pysy millään. Mutta jos nyt sattuu vastaan tulemaan tai löydän jostain palmun alta makailemasta, niin pataan tulee että pannut kolisee - sen verran on harmia kyseisestä kaverista ollut!

Yleensähän meidän viralliset tutkimusretket suuntautuu mieluiten Mikronesiaan tai Tyynenmeren saarille, mutta aikapulan riivatessa (kuten nyt) saa muutkin trooppiset saaret kelvata. Matkailen siis aina puolisoni Katjan kanssa, mutta hän keskittyy tähän matkailupuoleen, eikä istumaan läppäri sylissä casagrandet sauhuten - eli minä siis hoidan tämän kirjoituspuolen. Kumpikin hoitaa aina oman osuutensa ilman turhia narinoita ja tästä yhtälöstä muodostuu melko täydellinen ja toimivaksi havaittu matkustussymbioosi.

Mutta mikä pössis, mikä boogie? Viime reissun jälkeen ei onneksi olla muuttuttu miksikään säteilymutanttifriikeiksi ja muutenkin matkakassan keräys on sujunut suht onnellisten tähtien alla. Ikävä kyllä sama irvokas meno Suomessa jatkuu, kaikki kallistuu ja melko extremelinjoille joutuu keräykset nykypäivänä vetämään. Vaihtoehdot minulla on joko syödä tai matkustella - ja kuten ulkomuodosta näkyy olen valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon.

Mutta kuten isossa  kirjassa (madventures*) sanotaan, niin elämä on valintoja täynnä - joten turha tässä öykkäröidä sen enempää. Ja vaikka kaikki muu on kallistunut vuosien varrella aivan järkyttävästi, niin lentoliput ei onneksi ole seuranneet samaa käyrää. Minähän en siis todellakaan säästä ja pihtaile pelkästään säästämisen takia ja pyöri sitten alasti himassa setelitukkujen päällä tuntien itseni jotenkin paremmaksi ihmiseksi, vaan jätän moiset touhut pankkiireille ja muille tämän maailman syöpäläisille. Minä poltan säästöt aina niin perusteellisesti, ettei jää kuin rotat pyörimään savuavan matkakassan raunioille.

Mitä taas tällaisen lentomatkustelun ekologisuuteen tulee, niin sehän on yhtä vihreää kuin Fukushimasta mereen valuva mönjä. Lyhyet reissut on vielä kaikkein pahimpia saastuttajia, mutta jos kokeilet hakea työnantajaltasi pidempää lomaa vedoten siihen, että muuten Tuvalu uppoaa mereen, niin toivotan onnea! Samalla summalla mikä nyt uppoaa tähän reissuun, olisin toki voinut ostaa järjettömän määrän kaikkea turhaa rojua, olisin voinut alkaa karppaamaan, vetää lihaa, rasvaa, viinaa, riehua kaamospäissäni, kytätä naapureita ja piereskellä himassa - joten tiedä häntä kumpi on lopulta ekologisempi vaihtoehto?

Normaalielämässä (aina silloin kun en ole reissussa) käyn virransäästötilalla, en oikein tunne missään oloani kotoisaksi ja olen kuin kala kuivalla maalla haukkomassa happea - mutta nyt alkaa taas happi virtaamaan! On nimittäin aika heittää turkoosien vesien tursas takaisin kirkkaisiin vesiin. Eli, höpinät sikseen ja homma käyntiin.

Lämpimästi tervetuloa mukaan tämän kertaiseen seikkailuun!

Matkamies Hans

Kotkassa joulukuun 4. päivänä.


*Muista tämän joulun paras lahja: Madventures - Seikkailijan atlas.