maanantai 12. joulukuuta 2011

Mauritus --> Seychelles

No niin, tämä Mauritiuksen trippi oli sitten tässä. Alles kaputt. El Finito.

Ja voin kertoa ihan rehellisesti, että tämän visiitin perusteella en tiedä Mauritiuksesta yhtään mitään. En hölkäsen pöläystä! On ollut lämmintä ja uitu on, siinä se - now let's go home ...No ei nyt sentään! Nyt on säädetty elimistö trooppisiin asetuksiin ja voidaan hyvillä mielin jatkaa matkaa kohti entistä lämpimimpiä vesiä.

Okei, mitä tähän Blue Lagoon hotelliin tulee, niin jos et ole mikään seikkailuhenkinen ihminen ja haluat vaan helpon paikan missä grillata ihoasi, syödä, juoda ja lihoa - niin miksei? Sijainti on ainakin todella hieno, ja jos saat hyvään hintaan tämän hotellin jostain kaapattua, niin voin kyllä antaa suosituksen - mutta pienellä varauksella. Nimittäin jos himassa jo olet sellainen ihminen joka kyttää naapureja lasi seinässä kuunnellen, että onko siellä bileet vai mitä nyt kuuluu - niin sitten kannattaa ehkä miettiä uudestaan. Tässä vieressä on nimittäin puisto, jossa on paikallisilla bileet about kellon ympäri. On rummutusta, kilkutusta, huutoa, laulua ja meininkiä joka lähtöön. Lähtevät lennot vetää myös tästä aivan kattoja hipoen, mutta minun mielestä oli kiva istuskella rantahiekassa ja katsella nousevia koneita - jos ei siis välitä korkkaavista tärykalvoista.

Nyt kuitenkin eteenpäin sanoi mummo rantahiekassa...

Aamulla kello 11 kirjauduttiin hotlasta ulos - ja koska oli vielä muutama tunti aikaa, niin tempaisin hotellin aulassa olleen suomalaisen kirjan (Prinsessa) vielä kannesta kanteen läpi. Seuraavaksi taksilla kentälle ja nyt olikin näköjään halvempi hinta kuin viimeksi. Tullessa olin niin pihalla, etten muistanut edes perussääntöjä ja heti pääsi hiukan rokottamaan. Kannattaa siis neuvotella aina hinta ennen matkaa selväksi. Parhaan tarjouksen teki muuten taksimies, joka olisi tehnyt koko päivän kierroksen 40 eurolla. Se ei kyllä kuulostanut pahalle hinnalle.

Vaikka en yleensä kuljeskele lentokenttien vessoissa tiirailemassa ja zoomailemassa niin nyt on pakko sanoa, että Mauritiuksen kentällä on todella hieno ja trooppinen wc. Siitä pisteitä. Kone lähti ajallaan ja vaikka ikivanha Air Seychelles B767 (Malev-yhtiön logot paistoi läpi) olikin, niin ihan hyvä lento - ei voi mistään pahemmin valittaa. Tämä Boeing-767 on kyllä siitä hyvä tuubi, että se lentää kuin tankki, oli keli mikä tahansa. No problemos. Ai niin, sellainen outo juttu kyllä, että juuri ennen koneen lähtöä lentoemännät kulki käytävillä edestakaisin sumuttamassa jotain ihme ainetta joka käy inhottavasti henkeen. Jos kärsit astmasta tai jostain vastaavasta ongelmasta niin sinun matka loppuu luultavasti tähän.

Seyshelleille laskeuduttiin ikävä kyllä vasta kello 19.45 aikoihin, joten ei nähnyt enää mitään maisemia laskeutuessa. Pelkkää mustaa, mustaa ja töks - maassa. Huomattavasti nopeammin meni onneksi täällä nämä maahantulotsekkaukset ja melkein suoraan päästiin kentältä kävelemään ulos mahtavan pehmeään ja lämpimään iltaan.


Nyt yksi fakta: Seychelleillä majoitukset maksaa aivan JULMETUSTI! Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Ainut keino millä tällainen tyhjätasku voi täällä saada kelvollisen (tai jopa todella hienon) majoituksen on vuokrata yksityiseltä - ja näin siis myös tein. Kämpän omistaja oli meitä kentällä vastassa ja saatiin näin homma hienosti alkuun ja kaupan kautta kyyditys kämpille. Tämän kämpän siis omistaa paikallinen mies ja hänen sveitsiläinen vaimonsa - ja onpas melko hauskoja persoonia.

Liikenteestä sanon heti alkuun, että aivan mielipuolista! Pimeällä, kapealla tiellä juoksee ihmisiä, koiria, kissoja, kukkoja ja jumankauta ties mitä tuntemattomia olioita. Huh! Ajettiin totaalisessa pimeydessä jotain älyttömän jyrkkää mäkeä, jossa oli ylhäällä vuokraajapariskunnan oma asunto ja alempana muutama pienempi vieraskämppä - ja huhhuijaa miten hienoja. Terassilta suora maisema merelle ja muutenkin ihan överihienoa! Jackpot - tämä hommahan todellakin kannatti! Kivasti myös virkistävä tuuli puhaltelee raikkaita tuulahduksia täällä ylhäällä, joten varsin miellyttävä viikko lienee luvassa.

Ainut mikä tässä hiukan kävi kuumottamaan oli todella pitkä selostus lukitus ja turvallisuusasioista ja saatiin jopa joku ihmeellinen paniikkinappi, jota painaa jos joku murtautuu kämppään. Hmmm, hetkinen!? Onkohan tämä kovinkin yleistä sitten? Somalia on kyllä heti rapakon toisella puolen, eli eikai täällä nyt mitään merirosvoja sitten ole? Kuka tietää... No, opaskirja ainakin tietää, että esim. Unescon listalla oleva Alcabran-atolli on jo näiden pirulaisten hallussa - eli sinne ei ainakaan ole mtään asiaa. Harmi.

Yöllä oli hurja keli ja ukkonenkin jyrähteli uhkaavasti, joten aika jännät paikat oli makailla sängyssä silmät kiiluen ja kuunnella kaikkia ihme rapinoita ulkoa. Tietysti Katja vielä herätti minut keskellä yötä johonkin outoon ääneen ja hyvä etten tullut koko saakelin moskiittoverkosta läpi kun pelästyin, että joku somali on jo tulossa ovesta. Varmaan 200 oli pulssi muutaman minuutin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti