Tämä joulutrippi aloitettiin siis melko psykedeeliseen aikaan kello 03, hyppäämällä sumuisen yön selkään ja kiitämällä harjat hulmuten kohti suurta tuntematonta. Oho, kuulostipa hienolta, mutta kaatosateessa siis käveltiin bussiasemalle ja otettiin dösä kentälle. Niin hirvittävä ilma ja pimeys, että kyllä tästä painajaisten paikasta on mahtava päästä! Viimeksi kun mentiin kentälle bussilla, niin se maksoi jotain 25€ ja nyt 33€, eli nousua taas melkein 30 prosenttia. Kauppias hoitaa homman...
Helsinki-Vantaalla sattui juuri sopivasti olemaan joku pakettimatka lähdössä teneriffalle, joten tietysti piti tehdä pieni käytännön pila Katjalle ja olla menevinään siihen jonoon. Keskeytin tämän pilan kuitenkin hyvin nopeasti, koska alkoi näyttämään siltä, että olen hyvin pian hengenvaarassa.
Eli, ei mennä nyt kuitenkaan Antoniosta moikkamaan, vaan ensimmäinen kohde oli oikeasti Lontoo, jossa olen viimeksi käynyt yli 15-vuotta sitten ja Katja ei ikinä - eli todellakin korkea aika nyt pistäytyä! Vaihtoaikaa meillä on noin 7 tuntia, eli kyllä siinä jotain ehtii ehkä näkemäänkin?
Tähän kohtaan matkaa olin varannut oikein spesiaali yllätyksen, nimittäin Japanin ystävämme Joichi oli sattumalta samaan aikaan käymässä Lontoossa ja oltiin sovittu tapaaminen tänne Victorian asemalle. Olipa mahtava juttu saada tämäkin yllätys mukaan meidän joulutrippiin.
Kokonaisuudessaan todella hieno päivä ja Lontoo toimii aina, mutta ulkona ollessa hampaat kalisi kylmyydessä niin, että olisi voinut leukojen välissä pilkkoa vaikka metallia. Täällähän oli paljon kylmempää kuin suomessa! Nyt äkkiä pois!
Muistutan tässä taas näiden kevyiden alkujen tärkeydestä, koska ei kukaan voi kuvitella tulevansa yhdellä täräytyksellä jostain kaamoksesta keskelle tropiikkia ja sitten ehkä jo samana päivänä grillata kankkujaan auringossa, kaataa litratolkulla viinaa kurkkuun, roikkua laskuvarjossa veneen perässä ja koittaa selviytyä vielä kaikista parisuhteen kiemuroistakin. Noin niitä konflikteja juuri tulee. Itse saatan useammankin päivän vaan jumittaa, katsella meininkiä ja antaa elimistön hiljakseen tottua uuteen ympäristöön. Suosittelen.
Okei, Gatwickillä kaikki rullasi oikein mainiosti ja konekin oli jo lähdössä komeasti ajallaan, kunnes kesken kaiken valot pois ja moottorit seis, game over. Perhana! Pari tuntia ihmettelivät ja korjailivat konetta, mutta viimein joskus 22.30 aikoihin päästiin kuin päästiinkin ilmaan. Kyse oli ollut jostain generaattorista, jota tarvitaan ainoastaan maassa, eli ei silleen mitään hengenvaaraa ...ilmeisesti? Karmea homma silti, koska oltiin valvottu koko viime yö ja nyt piteni vielä koneessa kärsiminenkin parilla tunnilla. Lentoaika lontoosta Mauritiukselle on rapiat 12 tuntia, joka on ilman viivästyksiä juuri ja juuri sietokyvyn rajoilla. Saas nähdä. Hyvin optimistisella mielellä kuitenkin odotan huomista. Toivottavasti loppuu ainakin tämä perhanan jäätyminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti