Aamulla siis herätys kello 05 (mikä ihmeen loma tämä muka on) ja pienen aamupalan (perunalastuja ja pari banaanikeksiä - mikä ihmeen aamiainen tämä muka on?) kautta alas odottelemaan kyytiä satamaan. Kyyti tulikin ihan ajoissa ja ajettiin muutaman muun ihmisen poimimisen jälkeen Mahen satamaan. So far so good.
La Diguen satamassa hypättiin koko retkue härkävankkureihin ja tämähän oli sinänsä kyllä hyvää ja hauskaa ekomatkustusta, mutta hiukan alkoi rankalta turistimeiningiltä kalskahtamaan. Joku 20 minuuttia köpöteltiin vankkureissa pitkin La Diguen teitä ja maisemat täällä oli hyvin erilaiset kuin Mahen puolella - itseasiassa kuin eri planeetalla. Luulin, että tullaan pienemmälle saarelle näkemään aidompaa meininkiä, mutta täällähän oli huomattavasti kiillotellumpaa ja turistisoituneempaa kuin meidän seuduilla. Tultiin näköjään aidosta paikasta johonkin turistirysään ja jotenkin ihan väärin meni nyt tämä. Opaskirja väittää ihan toisin, mutta minä sanon nyt oman mielipiteen. Ekomatkailun kannalta tämä La Digue on kuitenkin hyvä paikka, koska fillarilla voi vedellä paikasta toiseen - mikä ei Mahella tule kysymykseenkään.
Ensimmäinen stoppi oli joku vanha kookosplantaasi - nykyisellään lähinnä turistipyydys, mutta tulipahan nyt nähtyä miten kookoksista saadaan öljyä ja muuta tavaraa jalostettua. En kuitenkaan ostanut mitään. Lähistöllä oli myös mielettömän kokoisia jättiläiskilpikonnia, joita oli kyllä ihan kiva katsella.
Seuraava pysähdys oli meidän vesi kielellä odottama ja maailman hienoimpien rantojen listalla oleva Anse sourge d'argent - mutta kuinka ollakkaan juuri kun päästään rannalle, niin aivan älytön trooppinen sadekuuro iski suoraan päälle. Aaargh! Tämähän oli kuin olisi heitetty miss universum voittajan naamaan joku mutavelli ja sanottu, että kuvaa siitä nyt sitten - ja tulos on tuossa sivussa. Hohhoijaa!Juu, ei saanut kuvattua, uitua, eikä yhtään mitään muutakaan. Sade vaan jatkui, aika loppui kesken ja tietysti juuri kun kuljetus lähti pois rannalta niin aurinko tulee kuin piruuttaan pilven takaa ja taivas on täysin sininen. Siis voi taivahan talikynttilät! Voin kertoa suoraan, että tässä kohtaa rintaa pisti ja vilutti!
Seuraavaksi veneellä takaisin Praslinin saarelle, jossa mentiin oikein hienolla, ilmastoidulla bussikyydillä tuhatta ja sataa eteenpäin, ja käveltiin kuin teuraalle menevät härät jonossa. Nyt viimeistään alkoi rasittamaan tosissaan.
Okei, maailman hienoimmat rannat, aurinko paistaa ja mitä seuraavaksi tehdään? Mennään syömään retken hintaan kuuluva lounas jonnekin hienoon Britannia-hotelliin. Siis hohhoijaa! Olisi vaan voinut rannalla heittää jonkun tursaan tulille ja paistaa siinä?
Syömisen jälkeen tuli viimein onneksi jotain kiinnostavaa ja pysähdys maailmaperintökohteenakin olevassa Vallee de Mai-luonnonpuistossa, jossa kasvaa näitä maailman suurimpia (Coco de Mer) kookoksia. Hauskasti voi erottaa naisen ja miehen vartalonmuotoja näissä kookoksissa. Hinta on muuten sellaisen 200€, jos haluat viedä pienenä tuliaisena himaan tällaisen. Juu, hieno paikka ja maisemat suoraan kuin Indiana Jones elokuvasta.Seuraavaksi kyyditys Anse Lazio rannalle, joka on kuuluisa kahdesta syystä: ensinnäkin se on todella hieno mesta ja toisekseen siellä on hyvä mahdollisuus tulla hain syömäksi.
Juu, Anse Laziossa kyttäilee nyt joku tappajahai, vai mikä saakelin salakka täällä oikein pyörii? Jos joku on lukenut lööppejä tarkkaan, niin saattaa muistaa juttuja karmeista haihyökkäyksistä - ja kyllä - tadaa - ne on tapahtuneet kaikki nimenomaan täällä. Törkein temppu oli kun tämä hain mulkero söi häämatkalla olleen hääparin sulhasen ja siinä tehtiin jo sellainen rikos ihmisyyttä vastaan, että suunnitelin nyt puuttua asiaan. Idea oli, että vetäisen taikinaongella tämän sharkin ylös, kalikalla daijuun, kookos suuhun ja pyörittelen sitten kepin nokassa kypsäksi rantanuotiolla - eli hai peijaiset. Siinä olisikin ollut ruokailu minun makuun.
No, ei tästä minun ideasta lopulta mitään tullut, mutta toivottavasti ainakin poislähtiessä silputaan katamaraanilla mokoma hai jauhelihaksi. Olisi ollut silleen ihan miellyttävää jos tähän retkeen olisi kuulunut vaikka yhdet juomat rannalla, mutta ei niin ei. Onneksi otettiin edes omat vedet mukaan. Ajoitus tähänkin rantaan oli varsin huono, koska eihän tähän kellonaikaan värit enää näytä oiken miltään. Megakilpikonnia oli sentään onneksi taas.Kello 17 aikoihin lähdettiin rannalta takaisin satamaan ja tunnin keikkumisen jälkeen oltiin takaisin Mahessa. Satamasta kuljetus takaisin kämpille ja tämä oli todellista kauhua koko matka. Varmaan 120km/h lasissa äijä vetää teitä, joissa yksikin lipsahdus tietää menoa ja oltiin todellakin tuskanhiessä tämän kyydin jälkeen.
No se oli siinä se. Pienehkö pettymys kieltämättä tämä retki, mutta tehtiinpä nyt kuitenkin ja tuli nekin saaret nähtyä. Pahemminkin voisi asiat olla ja voisin olla vaikka suomessa. Opas oli kyllä ihan hyvä, mutta muuten ei oikein toiminut homma. Niin mielipuoliselta kuin kuulostaakin, niin tekemällä tämän retken itseasiassa säästää siihen verrattuna, että menisi ominpäin. Itse uskallan kuitenkin tässä nyt - vastoin kaikkien opaskirjojen neuvoja - suositella pysymistä Mahen puolella ja tutkimaan rauhassa siellä mestoja.
Ai paljonko päivän retki maksoi? No, 160€/lärvi. Revi siitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti