Paluu Mauritiukselle

Tänä aamuna kun heräsin niin merkkivalo syttyi ja tuli ilmoitus, että elimistönne on nyt sisäänajettu, öljyt vaihdettu ja kaikki systeemit hienosäädetty - ei kun hanaa!

Nyt olikin sellainen matkustusdraivi päällä, että olisin vetänyt vaikka viidakon läpi! Ikävä kyllä tämä draivi päättyi siihen, että koko päivä oli pelkkää istumista istumisen perään. Se on kuitenkin ihan totta, että elimistö sopeutuu noin kahdessa viikossa uusiin olotilohin - ja sen jälkeen kertalaakilla suomen talveen palaaminen on hirvittävistä hirvittävin kokemus. Ei silti hätää - me ollaan nyt palaamassa siis Mauritiukselle eikä minnekään suomeen.

Eilen oli vielä aivan mahtava viimeinen päivä Seyshelleillä ja jos nyt jotain kiinnostaa niin meidän viimeisen päivän kohteeksi valittiin: Anse L'islette - jota suosittelen edelleen todella lämpimästi. Miekkakalapizzan huitaisin vielä viimeiseksi ateriaksi ja viimeiset auringonlaskut käytiin katsomassa Anse Intendancella. That's all folks.

Mitä kokonaisuudessaan Seyshelleihin tulee, niin voi perskules sentään, että oli hienoa! Hyvin vaikea lähteä vertaamaan mihinkään muuhun, koska niin erilaisia kuitenkin kaikki paikat on. Ehkä reissun lopuksi hiukan vertailen sitten? Maisemiltaan kuitenkin kirkkaasti maailman upeimpien paikkojen kärkikahinoissa - ja onhan tämä suomesta käsin ehkä helppopääsyisin paratiisi. Sellainen Tyynenmeren "ajat pysäyttävä" -tunnelma hiukan puuttui, mutta johtui varmasti hyvin pitkälti siitä ettei olla tyynellämerellä. Daaaa...

Turvallisuuspuoli hiukan huolestutti, mutta ei meillä loppujen lopuksi ollut mitään ongelmaa missään tilanteessa ja Helsinki säilytti edelleen ansaitun tittelinsä ainoana paikkana maailmassa missä minut on ryöstetty. Seyshellien isoin ongelma on kohtuuttomat hinnat ja älytön rakentaminen, jolle pitäisi laittaa stoppi tähän paikkaan. Isot hotelliketjut menkööt muualle ahnehtimasta ja tuhoamasta paikkoja. Kohtuuttomilla hinnoilla tarkoitan about suomen hintatasoa, joka onkin kaiken kohtuuttomuuden ja ahneuden huipentuma. Mutta kuten näkyy, niin täysin mahdollista tänne on tulla vaikka et mikään hillokuningas olisikaan. Pidän hyvin todennäköisenä, että tullaan vielä uudestaankin. Ehdottomasti napsautan tästä Turkoosien vesien tulkin virallisen hyväksynnän - ja sitä ei millekään huonoille paikoille tipu. Naps.

Aamulla kello 9 lähdettiin ajelemaan kohti lentokenttää ja autokin saatiin palautettua pienen sekoilun ja pyörimisen jälkeen. Lento oli ajallaan, ilma loistava ja kaikki rullasi tänään kuin telaketjuilla. Yllättävää oli terminaalin ruuduista nähty uutinen Kim Jong-illin kuolemasta ja hiukan herättää jännitystä, että mitenköhän siellä nyt tilanne kehittyy. Huonompaan vai parempaan?

Mauritiukselle laskeuduttiin kello 15 aikoihin ja siihen se telaketjuilla rullaaminen sitten tyssäsi - ei hyvää päivää sentään! Tämä Mauritiuksen maahantulo on kyllä älyttömin homma ikinä ja siinä menee ikä ja terveys kaikki samassa paketissa. Yritin ottaa aikaa, että kuinka kauan yhdellä ihmisellä tiskillä menee, mutta luovuin epätoivoissani siitäkin yrityksestä. Siis Pohjois-Koreaankin pääset helpommin sisään kuin tänne. Ihan pelkkää nipotusta koko homma ja katsot vaan jonkun ison hotellin tiedot ja kirjoitat ne siihen lappuun - se siitä. Ei minullakaan ollut kaikkia varauksia tehty ja läpi meni, että heilahti. Uusi terminaali on kuitenkin parhaillaan rakenteilla ja sitten toivottavasti helpottaa tuo tilanne? Tästä napsahtaa kuitenkin "uskomattomat urpoilut" leima. Naps.

Tällä kertaa otin majoitukseksi ihan paikallisen äijän vuokraaman kämpän ja nyt ainakin jää rahat totaalisesti tänne saarelle, mistä olen hyvin tyytyväinen. Hänen lähettämä kuski oli meitä kentällä vastassa ja lähdettiin jyräämään toinen puoli rutussa olevalla autolla kohti Pereyberen kylää - best of 90's eurodance hittien raikuessa 110db volyymilla pitkin maanteitä.

Ja nyt valkeni viimein se seikka, että täällä Mauritiuksella on oikeasti jumankauta 1,3 miljoonaa ihmistä! Huh huh! Ruuhkat oli pääkaupunkia lähestyttäessä aika psykedeeliset ja eihän tässä edetty yhtään mihinkään. Matkaan kentältä pohjoiseen (about 50km) meni selvästi kauemmin kuin lentooon seyshelleiltä - ja siinä ehti vetää koko Dj Bobon tuotannon komeasti läpi.

Okei, kämppä on hintaansa nähden todella hyvä - vaikka sisällä vähintään 50 astetta lämmintä onkin ja hyvin oranssinen on olotila. Tekee mieli appelsiineja koko ajan. Makuuhuoneessa on ilmastointi kyllä ja nyt on hyvin lähellä etten joudu käyttämään sitä - yleensä yritän pärjäillä mahdollisimman paljon ilman.

Mitä tähän Pereybereen tulee, niin koska minulla on tapana aina pamauttaa suoraan heti tunnelmat, niin tässä tulee: Tämä Grand Baie ja pienempi backpacker serkkunsa Pereybere on sellaisia turistirysiä ettei kenenkään tervejärkisen kannata näihin vaivautua. Jos istut ja kärsit lentokoneessa 13 tuntia, niin älä nyt ihmeessä tällaiseen paikkaan tule. Ehkä Thaimaan Krabi - tai joku vastaava tulee mieleen tästä paikasta.

Käytiin rannalla kääntymässä ja siellä oli bananaboat-äijä, kebab-äijä, ananas-äijä, koru-äijä ja ties mikä hanurinvinguttaja-äijä tarjoamassa jotain ja rantakin on kovin vaatimaton verrattuna esim. Blue Bayhin. Ainut pointti tulla näihin mestoihin on, että jos saat superhalvalla täältä majoituksen (niin kuin me nyt) niin voit säästyneillä rahoilla tehdä sitten omia retkiä ympäri saarta. Omaan tilanteeseen - varsinkin kun tämä sisältää joulun ja uuden vuoden - olen hyvin tyytyväinen. Jouluna ja uutena vuotena hinnat on yleensä vähintään kaksinkertaiset, mutta onneksi tämän kämpän omistaja ei taida jouluja viettää - eikä täten ole vielä keksinyt tätä joulumarkkinoiden ja hyväsydämisyyden ilosanomaa. Hyvä!

Vaikka tossa jo hiukan dissasin tuota Pereyberen päärantaa, niin jos tätä tietä (royal road) lähtee kävelemään kohti pohjoista ja livahtaa jostain kohtaa talojen välistä rannalle, niin voi pienellä etsinnällä kyllä löytää jopa varsin rauhallisia ja todella upeita mestoja (kuvissa). Käveleminen on muutenkin mukavaa puuhaa täällä Mauritiuksella (kunhan varoo autoja), koska puut ja kasvit tarjoaa sellaisen väritulituksen verkkokalvoille, että päätä huimaa!

Onneksi tässä meidän kämpän vieressä on iso marketti, josta saadaan safkat halvalla ostettua ja säästettyä siinäkin pitkä penni. Paitsi, että kassat on aina ihan pihalla ja kerran yrittivät vetää kuusinkertaisen hinnan vedestä. Haukkana saa siis olla kuittien kanssa. Jos haluat olla todellinen pihtari, niin kaupan pihalla on avoin wifi-verkko - eli pummaa sieltä. Iltauinteja ollaan tässä alettu harrastamaan ja se onkin varsin miellyttävää, kunhan ei häiritse paikallisen, runsaslukuisen koiramafian toimintaa.

Otetaan tähän nyt muutama hinta taas konvertoituna euroiksi: mehu 1L 1€, olut 0,33l 0,65€, coca-cola 0,33l 0,55€, maito 1L 1€, vesi 6x1,5l 2,20€. Eli reilusti halvempaa kuin Seyshelleillä, mutta ei nyt mitään superhalpaa kuitenkaan.  

Puhelimeen ostin jonkun Emtel pre-paid liittymän ja sitten rapsuttelin ja ripsuttelin jotain helvatin kuponkeja ja päätäni, että miten tämän saa oikein toimimaan? Melkoinen operaatio ja vaati kaksi nettikahvilakeikkaa, mutta nyt on läppäri puhelimen välityksellä verkossa kiinni ja hyvin laulaa.

Ei mitään kummempaa ja jouluisella mielellä jäädään odottamaan pukin tuloa. Hyvin menee, mutta menkööt! Katsotaan pian taas lisää.