Kukahan pölvästi on muuten keksinyt sanan kukonlaulu, sillä tolla hommalla ei ole laulun kanssa yhtään mitään tekemistä. Niin karmeaa rääkymistä, että meinasi korvat haljeta. On näitä tenoreita ennenkin maailmalla kuultu, mutta tämä kiljukaula veti kyllä uudet desibelienkat! Koitin tunkea korvatulpatkin melkein aivoihin asti, mutta silti tämä kailotus vaan tunkeutui tajuntaan. Okei, sekin on toki mahdollista, että josssain tässä ulkona pusikossa oli Lauri Tähkä laulamassa, mutta pidän sitä hiukan epätodennäköisempänä vaihtoehtona. Huomattavan samalta kuitenkin kuulosti.
Muita ääniongelmia aiheutti kukon kailotuksesta hermostuneet koirat, mainalintu joka hiihteli vähän väliä meidän peltikatolla raapien sitä karmivasti terävillä kysillään ja kookos (vai oliko mango) joka aiheutti vähintään ydinräjähdystä vastaavan äänen pudotessaan katolle. No nämä on näitä tropiikin ongelmia, joiden kanssa on vaan opittava elämään tai mentävä takaisin suomeen kuuntelemaan kuinka hiutaleet putoilee lumihankeen. Ei kiitos!
Aamu aloitettiin majoituksen hintaan kuuluvalla aamupalalla, jonka takia ei suoraan sanottuna kannata kenenkään herätä - mutta tähän hintaan ei parane silti yhtään valittaa.
Seuraavaksi yritin tällä minun prepaid nettivirityksellä tarkastaa säätiedot ja onnistuinkin noin 30 minuutin ränkläämisen jälkeen saamaan uusimmat tiedot. Nyt näyttäisi siltä, että pahin myräkkä on alkamassa vasta tiistai-iltana, joten juuri ehdittäisiin näillä näkymin alta pois. Toivotaan todella, että tämä ennuste pitää kutinsa.
Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan pitkin vuoristoisia teitä saaren itäkärkeen ja jatkettiin tien päästä vielä matkaa jalkaisin - olipa huikeita nousuja ja laskuja. Tämä Rodrigues on nimenomaan patikointiin soveltuvaa seutua ja komeita maisemia riittää, mitä enemmän vaan viitsii vaivautua. Ainut vaan, että pikkuisen kuuma oli runnoa ja puskea jyrkkiä nousuja rantasandaaleissa ylös. Paljon lehmiä, vuohia ja kaktuksia tuli patikoidessa vastaan ja yllättävän kova tuuli puhalteli ylhäällä rinteillä. Ikävä kyllä mitään tajunnan räjäyttäviä rantoja ei edelleenkään missään nähty.Oikein kiva kävely silti ja suosittelen todellakin hiukan urheilemaan ja riuhtomaan täällä. Kävelykartan saa muuten kiskalta Port Mathurin kaupungista...
Patikkaretken jälkeen ajateltiin käydä tsekkaamassa onko meidän seuraavan majoituksen varaus (kaksi viimeistä yötä) varmasti olemassa ja ajeltiin todella kuoppaista hiekkatietä, jonnekin totaalisen keskelle ei mitään. Paikanpäällä ei ikävä kyllä juuri nyt ollut omistaja paikalla (tai ketään joka olisi osannut kunnolla englantia), joten asia jäi hiukan asia epäselväksi - mutta uskotaan että asia on kunnossa. Yllättävän huonosti täällä Rodriguesilla muuten puhutaan englantia - jos vertaa siis Seyshelleihin tai Mauritiukseen.
Takaisinpäin pöristellessä laskettelin viimeisen mäen vapaalla ja katsoin mittarista, että ainakin 4 kilometriä tuli vapaata pudotusta putkeen. Aika huikea mäki ja mäkiautokisa voisi olla tuossa aika paikallaan. Ajeltiin vielä tosi monta majoitusta läpi ja kaikista sama vastaus: ei huoneen huonetta vapaana. Aivan käsittämätöntä ja en todellakaan suosittele yhdenkään yön jättämistä avoimeksi täällä.
Syömässä käytiin jälleen meidän majoituksen läheisessä ravintolassa, eikä tänäänkään ollut kovin kehuttava annos - joten tämä mesta on nyt lopullisesti nähty. Hyvällä paikalla kylläkin, että silleen harmi.
Kokonaisuudessaan varsin kiva päivä ja huomenna lähdetään tekemään pieni saariretki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti