Mauritius --> Rodrigues

Panokset kovenee, sanoi mummo kun kookosta avasi.

Nyt on alkamassa tämän reissun kohokohta ja todellinen pääkohde: Rodrigues. Mauritius ja Seyshellit tuli kivana kylkiäisenä mukana, mutta se on totuus, että tämän mestan takia matkaan alunperin lähdettiin.

Ja nyt hiukan faktatietoa tähän kohtaan:

Rodrigues on siis pieni, vuoristoinen ja hyvin eristäytynyt saari 600km mauritiukselta itään - asukkaita  noin 40000. Pituutta löytyy 18km, leveyttä 8km ja Rodriguesia ympäröi iso, hohtava laguuni jossa on 17 pientä saarta. Itsenäisyys olisi kovasti Rodriguesin mieleen, mutta toistaiseksi ei mauritius ole vielä ajatukselle hirveästi lämmennyt. Tällä hetkellä (vielä) isot hotelliketjut ei ole Rodriguesille tervetulleita, rakentamista valvotaan tiukasti ja muutenkin vihreää korttia heitetään kaikessa pöytään - mikä on tosi iso plussa. Kaikki starailijat pysyy mielummin resorttien porttien suojissa Mauritiuksen puolella. Prinssi William on tosin tuttu näky täällä, mutta hän asuu täällä ollessaan hyvin vaatimattomasti.

Mustaa korttia ja tummia pilviä taivaalle taasen heittää syklooni Benilde, joka on alkanut riehumaan ja tuulettamaan nurkkia jossain lähimaastoissa. Suunta on suoraan kohti Rodriguesia ja hiukan pistää peliä jännäksi. Onneksi juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä pirttihirmu on väsähtämässä - mutta mikäli tuleekin yllätysherätys ja uusi raivokohtaus, niin sitten se on herran haltuun tämä homma. Näillä tiedoilla nyt kuitenkin lähdetään matkaan, eikä paljon päätä palele. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämän Benilden pierukin on kovempi kuin yksikään myrsky suomessa ikinä, joten tosissaan on kaikki varoitukset otettava. Pakko varautua mielessään siihen, että loppuviikosta ei varmaan kauhean hyviä kelejä ole luvassa. Tammikuu on siis sykloonikauden huipentuma -  pidä se mielessä kun suunnittelet reissua.

Tästä Pereyberestä sanon kuitenkin vielä lähtijäisiksi, että vaikka ei mikään hiljainen paratiisi ollutkaan, niin viihdyttiin lopulta oikein mainiosti ja kämppä oli todella mahtava. Mainalinnun poikasesta sanon taasen, että lähtiessä se edelleen köpötteli hengissä tässä pihamaalla ja saattaa hyvinkin selvitä.

Ei kun menoksi sano lenoxi!

Herätys jälleen aamulla kello 05 (mitä sanoinkaan viimeksi näistä) ja kämpän omistajan järkkäämällä kyydillä kentälle. Lähdettiin sen takia näin aikaisin ettei vahingossakaan juututa Port Louisin hirvittäviin aamuruuhkiin, ja oltiinkin näin kentällä huikeat neljä tuntia ennen koneen lähtöä. Huh! Mikäs kentällä muuten on istuskellessa ja ihmetellessä, mutta kun näissä terminaaleissa on aina ihan järkyttävän kylmä. Brrrrrr! Hiukan oli ylipainoakin laukussa, mutta siihen ei onneksi kukaan jaksanut tänään puuttua. Näihin potkuripröpeltäjiin saa nimittäin ottaa ainoastaan 15kg (joihinkin vain 10kg) tavaraa ja myös oma paino pitää joskus ilmoittaa.

Lento oli tasaisen miellyttävä (Air Mauritius - ATR70), kesti noin puolitoista tuntia ja Rodriguesille laskeuduttiin kello 13.20 aikoihin. Maisemat laskeutuessa oli oikein komeita, mutta hiukan erilaiselta näytti kuin olin mielessäni kuvitellut - enemmänkin sellaista aavikkomaista maisemaa oli tämä lentokentän tienoo. Hyvin Lupaavalta kuitenkin vaikuttaa. Omituisesti tänne täytyi täyttää ihan omat maahantulokaavakkeet ja käydä kaikki tsekkaukset läpi vaikka periaatteessa Mauritiuksella edelleen ollaan.



Welcome to rodrigues

Kentältä ulos astellessa mainalintu istui "tervetuloa Rodriguesille" kyltin päällä ja täräytti meille oikein kunnon tervetulotoivotukset (tai niin ainakin luulen - saattoi olla jotain muutakin) - ja jos ei tämä ollut hyvä alku niin sitten ei mikään! Tultiin ulos etsimään taksia, mutta koska yhtään ei ollut välittömästi näköpiirissä niin jäätiin ulos istuskelemaan ja venailemaan. Ehdittiin istuskellla hetkinen kun joku äijä päräyttää punaisella lava-autolla eteen ja huitoo kyytiin - no mikäs siinä sitten. Koska autoja on täällä melko vähän niin about jokainen jolta sellainen löytyy toimii myös tarvittaessa taksina. Liftaus siis todellakin toimii täällä, mutta varaudu silti maksamaan kyydistä jotain.

Äijä ei hirveästi englantia puhunut, joten hän halusi soittaa meidän majoitukselle ja varmistaa ollaanko nyt oikeaan paikkaan varmasti menossa - mutta yllättäen langan päästä kuuluikin, että ei täällä ole mitään varauksia tuolla nimellä. Hetken aikaa nousi jo kylmää hikeä otsalle, mutta ajateltiin silti mennä tarkastamaan tilanne ja jatkaa sitten tarvittaessa vaikka jalkaisin matkaa käymällä kaikki vastaantulevat majoitukset läpi - on näistä hommista aina aiemminkin selvitty.

Maisemat ajomatkalla oli hyvin erilaisia kuin Mauritiuksella ja enemmänkin Seyshellit tuli mieleen kapeine vuoristosine teineen ja sähkölangoista roikkuvine hämähäkkeineen. Lehmiä ja vuohia ei tosin kipuillut rintellä seyshelleillä. Yllättävänkin hyväkuntoisia teitä täällä näyttää olevan ja muutenkin kaikki on paljon kehittyneempää kuin olin mielessäni ajatellut. Rodriguesia kuvaillaan usein sanoilla "Mauritius 25-vuotta sitten", mutta verrattuna paikkoihin joita ollaan tyynellämerellä nähty täällä eletään vähintäänkin avaruusaikaa. Onko se hyvä vai huono puoli - päätä itse.

Paikanpäällä majoituksella meidän varaus onneksi löytyi (oli merkitty nettivarausfirman nimiin), mutta ei edelleenkään poistanut sitä ongelmaa, että yksi yö on edelleen saamatta - ja tämäkin mesta on kuulemma aivan kertakaikkiaan täynnä. Miten kaikki voi olla täynnä kun tämänhän piti olla hiljainen ja rauhallinen paikka? Häh? Sen sanon suoraan, että jos luulet tulevasi löytämään tätä paikkaa, niin olet pahasti myöhässä! Ranskalaiset turistit on tämän löytäneet jo ajat sitten.

No, saatiin ylimmän tasanteen iso kämppä jossa on hillittömän kokoinen parveke, joten en valita yhtään sen enempää. Tämä mesta on siis nimeltään Ti Pavillion Guest House ja on hyvin edullinen, ja räikellä väreillään henkii jopa hiukan Tonis Guest House tunnelmaa. Tämä paikka on osoitus siitä, että halpakin majoitus voi olla siisti ja oikein toimiva. Todella isot suositukset. Rantaan on noin 200 metriä matkaa, mutta eipä ole mikään kovin huikea tämä läheinen ranta. Penkkeineen ja pöytineen hyvä auringonlasku-chiluttelu-bissettelymesta kylläkin.

Koska skoottereita on tässä alhaalla vuokrattavana, niin otettiin välittömästi Suzuki alle ja lähdettiin hiukan kartoittamaan ja tutkimaan saarta. Oli kypärät ja kaikki - ihme luksusta. Liikenne oli hyvin rauhallista (melkein olematonta) ja todella kiva oli kurvailla mäkiä ylös ja alas viilentävän tuulen puhaltaessa suoraan havaijipaidasta sisään. Aika moni ihminen myös ystävällisesti tervehti aina vastaantullessa. Ajeltiin pitkin pohjoista rantaviivaa, mutta yllättävän vähän itseasiassa näkyi tällä puolella saarta mitään kunnollista rantaa? Ihan komeita maisemia silti.


Vedettiin siis pieni rundi, jonka jälkeen huitaistiin meidän "rantabulevardin" varrella olevasta Bambou-ravintolasta pizzat huiviin (eipä ollut kummoiset) - ja auringonlaskun jälkeen palattiin takaisin kämpille. Nyt väsyttää niin ettei meinaa silmät enää pysyä auki.

Vielä en pysty sanomaan tästä Rodriguesista yhtään mitään, mutta kiireesti aletaan tsekkaamaan huomenna mestoja siltä varalta että viikonloppua kohti säät huononee...